Länsisiperianlaika

Rotu on jalostettu Uralin-seudun ja Keski-Siperian ammattimetsästäjien käyttämistä pystykorvaisista metsästyskoirista. Rotuna länsisiperianlaika on melko nuori, ensimmäinen rotumääritelmä on tehty 1920-luvun lopulla.Rodun jalostus ja kehitys oli hyvin hidasta ja hajanaista alkuaikoina, mutta sodan jälkeen 1950-luvulla siitä tuli määrätietoista ja rotu kehittyikin ulkomuodoltaan nykymuotoonsa. Länsisiperianlaika on kooltaan keskikokoinen, hiukan korkeuttaan pidempi, voimakasrakenteinen ei kuitenkaan raskastekoinen koira. Länsilaikauroksen säkäkorkeus on 55-62 cm ja nartun 51-58 cm, eli hiukan kotoista karjalankarhukoiraamme suurempi, mutta kevytrakenteisempi.
Värityksenä rodussa esiintyy valkoisesta mustaan ja eri harmaan ja ruskean värisävyjä.

Luonteeltaan rotu on rohkea, eloisa ja varsin leikkisä sekä vahva ja arvonsa tunteva eikä rähjää ja tappele tyhjää, puolustautuu kuitenkin tarvittaessa. Ko. rodun koirat ovat myös erittäin ihmisystävällisiä ja soveltuvat näin hyvin lapsiperheiden metsästyskoiriksi sekä seuruejahtiin. Länsisiperianlaika on Venäjällä yleisin metsästyspystykorvarotu, jonka metsästyskäyttö on hyvin laajasti suuntautunut noin 40:een eri riistaeläimeen, oravasta siperiantiikeriin. Suomessa rodun pääkohde metsästyksessä on hirvi, mutta monikäyttöisyytensä vuoksi sitä käytetään paljon myös kanalintujen-, karhun-, näädän ym. riista eläinten metsästykseen. Vettä pelkäämättömänä se soveltuu myös hyvin vesilintujahtiin. Tästä voidaankin päätellä, että rodun metsästys aika on todella pitkä alkaen vesilintujahdista 20.8. ja päättyy sitten näätäjahtiin helmikuun viimeisenä, näin ollen se käsittää koko koiran kiinnipitoajan ulkopuolisen ajan. Harvalla koirarodulla on mahdollisuus näin monipuoliseen ja pitkäaikaiseen metsästykseen. Kokonsa ja kevyen rakenteensa vuoksi länsisiperianlaika on hyvin nopea ja kestävä koira ja soveltuu näin ollen erinomaisesti Suomen vaihteleviin lumisiin ja risukkoisiin maastoihin. Monikäyttöisyytensä vuoksi rotu ei ole jalostunut ylisitkaaksi, joten isännän palatessa illalla metsäreissultaan koira on mukana, kun taas Suomeen lännestä tuotujen koirien isännät usein odottelevat koiriaan metsässä aamun pikkutunneille saakka.